torstai 15. marraskuuta 2012

Hui


 Poistelin äsken naamakirjasta turhia kuvia, ja törmäsin tähän otokseen. Tää on otettu viime tammikuussa ja kuten voitte huomata, mulla oli tosi vähän tukkaa päässä silloin (oon siis keltaista paitaa pitelevän tytön takana! mulla oli ne paul frank -posket tollon kiitos hammasleikkauksen ja yritin piilotella niitä). Pian kuvanottohetken jälkeenhän tippuivat pois viimeisetkin kunnon haituvat ja jäljelle jääneet saksin lyhyeksi.

Mä jotenkin aina unohdan välillä, kuinka onnellinen oonkaan tästä uudesta pehkosta. Tää menee jo kunnon ponkkarille ja sain kuin sainkin tehtyä itselleni jopa "nutturan" yks päivä. Pitäs oikeesti vaan arvostaa aina sitä mitä jo omistaa, eikä valittaa turhasta. Kyllähän nää hiukset saisi mun puolestani olla pidemmätkin, mutta yritän jatkossa muistaa olla edellistä kiitollisempi siitä, että tukka ylipäätänsä kasvaa takaisin. En aio enää marmattaa hiusten kiharuudesta tai tummuudesta, koska näiden kuvien myötä palautuu mieleen millaista oli oikeasti olla kalju. Asiat on joskus olleet siis paljon huonomminkin :)

Ei miulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan. Yritetään kaikki yhdessä arvostaa niitä pieniä, itsestäänselvyyksiltä tuntuvia juttujakin, joohan? Huikeeta viikonloppua jokaiselle!

♥: Elli

Btw, Francesca and the other exhange students: we miss you. Please come back!

9 kommenttia:

  1. Tää Osu just nyt niin muhun. Kiitos siitä, että muistutit, kuinka tärkeää on olla onnellinen siitä, mitä mulla on! :) oot aivan IIIIHANA!!!!

    VastaaPoista
  2. Laita kunnon kuvaa sun hiuksista? siis sellasta missä ne on auki :)

    VastaaPoista
  3. Voi ihana ajattelimisenaihetta antava postaus! :-) Mahtavaa viikonloppua sulleki ♥

    VastaaPoista
  4. ihana postaus! :) miten meni yo??? :D tuliko E:nä takas? :)

    VastaaPoista
  5. Sanna,
    kiva että tykkäsit! :) Ja kiitos paljon!

    Anonyymi,
    nää on aika karseet auki, mutta voin mä varmaan laittaa jos saan jonku edustuskelpoisen otoksen napsittua :)

    Anonyymi,
    hihi kiitos paljon ♥

    Anonyymi,
    kiitti! YO meni hyvin: terkka tuli takas pistettä vaille Laudaturina :------D Kieltämättä vähän ärsyttää se yksi pieni piste siellä, mutta joo ei voi mitään.. :)

    VastaaPoista
  6. Heippa Elina :) Löysin sun blogin tänä aamuna ja oon lukenu tän päivän aikana kaikki tekstit.

    Herranjumala! Mikä nainen!Sä oot niin positiivinen vaikka pahaa on sattunut. Voiei, alkaa ihan itkettää x'D Aaaa... Oot vaan niin uskomaton.. :D

    Mä sairastan vakavaa psykoottista masennusta, syömishäiriöitä ja lisämausteena paniikkihäiriö! kaiken paskan lisäksi poikaystävä jätti syytä kertomatta viime kesänä. Tämä ei kyllä ole sun kokemuksiin verrattuna mitään..

    Jos saan sulta luvan, niin voisinko lisätä sun blogin mun blogiin lempiblogien listalle :) ?

    Pst. Sun tukka näyttää oikein hyvältä ;)

    ♥ Windy/Tuuli
    http://darksidewindy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Windy,
    kiitos kauniista kommentista ja kehuista! Eri ihmisten ongelmia ei voi mun mielestä verrata keskenään, koska ne on niin henkilökohtaisia juttuja ja jokainen suhteuttaa ne siihen mitä on aikaisemmin kokenut. Joten ei voi mitenkään sanoa, että masennus/syömishäiriö/paniikkihäiriö-combo ois jollakin tapaa "helpompi" ongelma kuin syöpä. Syöpä sanana vaan kuulostaa niin pelottavalta, että yleensä siihen rinnastetaan mielikuva kuolemasta, vaikka yhtälailla ihmisiä kuolee myös muihin sairauksiin. :)

    Tottakai saat lisätä blogini sun lemppareiden listalle, kaikin mokomin! Olen otettu tästä kunniasta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)