torstai 29. marraskuuta 2012

Work hard, have fun, no drama

Ennen kuin alan höpöttää muista asioista, mun on ihan ensimmäisenä toivotettava ystävälleni jaksamista. Hänellä diagnosoitiin pari viikkoa sitten Hodgkinin lymfooma, levinneisyys tismalleen sama kuin mulla ja sillä toisella kaverillani, josta kerroin aiemmin. Onneksi ennusteet ovat yhtä hyvät kuin meillä, joten kyllä tästä selvitään! I'll stand by you Ihmetyttää vaan, kuinka vuoden sisään jo kolmas saman ikäluokan edustaja sairastuu samasta kaupungista... Hodgkinin tautia kun todetaan kuitenkin vain alle 120 henkilöllä vuodessa, ja tuohon lukuun on laskettu mukaan kaikenikäiset koko Suomen asukkaat. Ihan mieletön sattuma, ei tätä oikein voi vielä edes sisäistää.



Vein tsemppikortin kaverille ekoihin sytostaatteihin. Yksityisyyssyistä sensuroin nimet tuosta.

Päivät on kuluneet jälleen kerran vauhdilla. Koeviikko on meneillään, mikä antaa aina hyväksytyn (teko)syyn pukeutua aamusta toiseen pelkkiin lökäreihin ja huppariin. Oon vähän panikoinut sitä, kuinka saan pakolliset 75 kurssia suoritettua kevääseen mennessä, mutta huoleni ratkesi erittäin mukavalla tavalla! Saan nimittäin tenniksen pelaamisesta hyvitystä 4 kurssia, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on neljä kurssia vähemmän kakkaa luettavana. Hipheihurraa.


Mä olen ottanut aika lungisti viime päivät. Kokkaillut hyvää ruokaa, nähnyt frendejä, pelaillu Kimblee ekaa kertaa sitten lapsuuden, saanut vaaleita raitoja päähäni (kiitti Julle!) ja herkutellut pikkuveljen nimpparikakulla. Toki mun mieltäni on vaivannut tuo ystäväni sairastuminen ja hänen jaksamisensa, mutta karu fakta on etten voi itse kärsiä hänen puolestaan tautia enää uudelleen, joten yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Kamuni diagnoosin myötä oon myös funtsannu vuodenvaihteen vikoja TT-kuvauksiani paljon, ja pieni huolenpoikanen on nostanut päätään. Entä jos syöpä uusiikin ja entä jos joudun takaisin samaan sytostaattituoliin mitä kulutin koko viime syksyn. Mä en jaksaisi sitä enää. Aiemmin oon alottanu panikoinnin paria viikkoa ennen kontrolleja, mutta tällä kertaa alotin näemmä kunnolla etuajassa. Hmpfh.


Hävisin :(



Lohta, salaattia, parsaa, kukkakaalia, porkkanoita, paprikaa, kurkkua, nammm.


Mun tukkaa ei oo koskaan aiemmin värjäilty kotioloissa, joten jännitin raidoittamista aikalailla. Onneks lopputulos oli oikein hyvä, ja oon siihen tyytyväinen! Raidoitan lähiaikona varmaan lisää, koska olo tuntuu vaaleammissa hiuksissa vaan niin paljon kotoisammalta.


THE kakku, jonka tein ihan omin pikku kätösin. Muutama kirosana ja valitustekstari äitille vaadittiin, mutta ihan hyvää siitä silti tuli.



Sisko vannottaa mua aina lupaamaan, että ostan sille uuden kameran jos rikon ton Canonin lainatessani sitä. Eli sitä päivää ootellessa, ku toi tipahtaa lattialle ja menee palapeliksi...


Pari lempparivälipalaa! Mustikoita ja vadelmia kera rasvattoman jogurtin tai sitten hedelmiä, kuten kiiwejä, mandariineja ja banskua pilkottuna. Helppoa, yksinkertaista ja terveellistä.



Nää Aladdin-pöksyt on maailman mukavimmat jalassa!! Antti toi nuo mulle Turkista viime keväänä, ja oon todennut ne oikein toimivaksi hengailuasuksi.



Nyt mä lösähdän tuohon^ tekemään yhden esseen loppuun ja sen jälkeen kattelemaan Täydellisten naisten kolmostuottaria. Huomenna mulla on luvassa treenit ja Jossua, lauantaina sarjamatsien seurailua ja mummolavierailua. Katotaan siis, millon tuun moikkaa teitä seuraavan kerran :--)

Oikein passelia viikonloppua kaikille!!

: Elli

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Toivepostaus - Ystäväni

Mä elin koko lapsuuteni ilman "parasta kaveria". Koin itseni jollain tapaa ulkopuoliseksi seurassa kuin seurassa, ja surin hirveesti sitä ettei mulla ollut tyttökamua, jonka kanssa jakaa hyvät ja huonot hetket. Talvella 2008 tutustuin kuitenkin Jossuun, ja oikeestaan siitä lähtien ollaan oltu ku paita ja peppu, vaikka ollaankin eri kouluissa ja meillä on muuten eri kaveripiirit.

Mä tunsin Jossun jo aiemmin tennispiireistä - Jossu oli se blondi tyttö, jonka kämmenlyöntejä oli mahdoton saada takaisin. Muistan, kun pyysin Jossua ekaa kertaa treenaamaan mun kanssa, koska jännitin sen tekstarin lähettämistä aivan hirvittävästi. No, me käytiin sitten pallottelemassa ja käveltiin poispäin hallilta yhtä matkaa. Meillä synkkas jutut 110% yhteen, vaikkei oltu koskaan aiemmin vaihettu varmaan sanaakaan.



Siitä kaikki sitten lähti. Pikkuhiljaa alettiin olla yhä enemmän yhteyksissä, käytiin usein pelaamassa ja aika nopsaan mä tajusin, että voin kertoa Jossulle mitä vaan. Rakastan Jossussa sitä piirrettä, ettei se tuomitse heti ensimmäisenä. Jos oon mokannu, niin Jossulta saa aina hyviä (tai vähemmän hyviä) neuvoja tilanteen korjaamiseen. Toinen huikee piirre Jossussa on semmoinen "blondius", eli sillä sytyttää joskus vähän hitaasti. Tilannekomiikalta ei ton typyn seurassa voi välttyä, koska hauskoja tilanteita syntyy yksinkertaisesti niin paljon.




Meitä yhdistää monet asiat. Tennis on meille kummallekin tärkee harrastus, ja kesäisin me suurinpiirtein asutaankin kentillä. Aiempina vuosina ollaan oltu kummatkin töissä tenniskenttien kioskissa/kassalla, ja musta oli kiva että Jossu hengasi mun kanssa siellä, vaikka sillä itsellään ei oiskaan ollut työvuoroa. Samoin mä menin aina kentille Jossun seuraksi, jos tiesin että se on töissä.



Jos mulle yöllä tulee tarve puhua jonkun kanssa, soitan Jossulle. Ties kuinka monet kerrat mäkin olen herännyt siihen, että kahelta puhelin soi ja Jossu kuiskaa luuriin "moi, aattelin vaan kysyy miten menee". Noina hetkinä väsymyksestä huolimatta aina tajuaa, kuinka kiva on että mulla on tollainen kamu.


Jossu oli mulle suurena tukena syövän aikana. Mä kaipasin aika ajoin sitä, että saan heittäytyä samanlaiseksi Elinaksi kuin olin ennen syöpää, ja Jossun kanssa se onnistui kaikista parhaiten. Silloin mun ei tarvinnut ajatella koko tautia eikä edes harvenevia hiuksia. Ja se ihminen, joka ylipäätään sai mun ajatukset pois syövästä, saa olla todella ylpeä itsestään. Joten toivottavasti Jossu olet :--)



Meillä on tapana soitella päivittäin, pelata tennistä, kierrellä kirppareita, vaihdella vaatteita, puhua pojista, käydä pitkillä lenkeillä, suunnitella kivoja reissuja, kokata wokkia ja röhnöttää sängyllä irtokarkkeja popsien luvaten samalla itsellemme, että tän mässäilyhetken jälkeen alotetaan oikeesti se kuntokuuri part 283746. Tykätään vissiin myös ottaa valokuvia, koska tätä postausta varten selasin noin tuhat fotoa meistä läpi.


Kun tiiän, että Jossulla on paha mieli tai huono kausi elämässään menossa, myös mulla on paha olla. Viime keväänä me oltiin kummatkin aika lost, ja musta oli kauheeta nähdä Jossun olevan niin rikki. Onneks pitkät juttelutuokiot ja kyyneltulvat tekivät tehtävänsä, ja ollaan kummatkin oltu siitä lähtien ainakin jotenkuten taas selväjärkisiä.



Mun parhaimmat muistot Jossuun liittyy varmaankin kesään 2011. Sillon nähtiin joka päivä, tehtiin extempore-rullaluisteluretkiä kaukaiselle uimarannalle, ajeltiin autolla ympäri maakuntaa (Jossu on vuoden vanhempi, sillä oli kortti jo sillon), käytiin Kolilla kera Antin ja muiden, pelattiin ihan sikana tennistä, hypittiin veneen kannelta järveen ja nautittiin vaan elämästä. Toi kesä oli muutenkin huippu, ja kaikesta teki tuplasti kivempaa se, että sain kokea sen kaiken Jossun kanssa.



Kyllä mekin riidellään toisinaan. Pari kertaa ollaan pidetty pidempiä mykkäkouluja puolin ja toisin, mutta jo parin päivän jälkeen alkaa tuntua, että en mä voi olla enää vihainen. Mä ainakin tartten Jossua tosi paljon, joten on aina helpottavaa saada välit selvitettyä. Ja vaikka aina auotaankin toisillemme päätä, niin mä uskon et kumpikin tietää sisimmässään, että me tullaan olemaan ystäviä vaikka tapahtus mitä. Joistakin ihmisistä nimittäin vaan tietää sen, että heidät menettäessään elämästä katoaisi jotain merkityksellistä.



Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että joskus oon kateellinen Jossulle. Tyttö on kaunis kuin kukkanen, yleensä hersyvän iloinen, tulee ihmisten kanssa sujuvasti toimeen enkä tiedä ketään, kuka ei pitäisi Jossusta lainkaan. Varsinkin syövän aikana muistan joskus ajatelleeni, etten enää ansaitse tuollaista ystävää, joka on niin kaunis ja saisi varmasti ulkonäöllisesti paljon upeempia tyyppejä kavereikseen kuin minut. Sitten mä tajusin, että jos Jossu olisi sairastunut ja menettänyt hiukset, niin herranjumala en mäkään häntä olisi hylännyt. Koska vaikka Jossu on hurmaava myös ulkoisesti, kyllä se luonne on kaikista tärkein.



Mun on vaikea kuvitella, etten saisi soittaa ja kertoa Jossulle päiväni tapahtumista. On myös kauheeta ajatella, että kohta me kummatkin lähdetään opiskelemaan toisille paikkakunnille. Sen takia jos suinkin vaan on mahdollista, mä yritän tähdätä samaan kaupunkiin kuin Jossu. Toisaalta uskon, että me pidettäs edelleen yhteyttä, vaikkei nähtäisikään niin usein.



Nyt Jossu on ollut reilun viikon ajan Saksassa, ja mä oon kärvistellyt täällä ikävissäni, mutta onneks Skype on keksitty. Tänään Jossu tulee kuitenki takaisin, jipii! Mulla on sille hirveesti kerrottavaa, koskien esim. meidän ensi kevään etelänmatkaa ;)

Pus, oot tärkee.

: Elli

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

It's too cold outside for angels to fly


Ed Sheeran - The A Team

Erin - Vapaa (Vain elämää -kokoelma)

Phillip Phillips - Home



Rauhallisia syysbiisejä, hirvee muutoksenhakuisuus, into urheiluun ja terveisiin elämäntapoihin. Kavahdan päiviä, jolloin aurinko ei tunnu nousevan ollenkaan. Ärsyttää myös, että tiuku näyttää jo noin paljon ja mä olen energiaa täynnä. Tää on sen kahvin syytä, jonka join iltaseitsemältä.

Everyone wants happiness, no one wants pain
but you can't have a rainbow

without a little rain.

: Elli

maanantai 19. marraskuuta 2012

Måndagsbarn














Ulkona on pimeetä ja kylmää, pyörä on rikki ja varpaita palelee. Vatsaan sattuu toista viikkoa peräkkäin, mutta huomenna pääsen lääkäriin. En vaan nykyään hirveesti perusta näistä lääkärikäynneistä, koska viimeksi (yleis)lääkärillä käydessäni sain kuulla sairastavani syöpää. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Mutta en jaksa tätä kipua enää, se valvottaa ja vie keskittymiskyvyn kaikelta muulta.

Mutta onneksi on myös maailman parhaimmista kavereista parhain, jonka kanssa voi parantaa maailmaa jäälaten äärellä. On myös huipusti mennyt terveystiedon YO, jossa jäin pisteen päähän Laudaturista. No mutta, kalenteri näyttää mukavan täydeltä, mikä merkitsee touhuntäyteistä elämää minulle myös jatkossakin. Viime päivien kulinaarisista kokemuksista ovat vastanneet kanatortillat ja talven ensimmäiset joulutortut, kun taas fyysisestä hyvinvoinnista ovat huolehtineet neljät treenit viikossa. Henkinenkin puoli on pelittänyt, koska treenien jälkeistä euforiaa ei oo voittanut mikään. Oon jääny koukkuun siihen fiilikseen.

Kaiken tämän lisäksi eilen oli joulunavajaiset, ja mä näin monta tonttua, joulupukin ja lumiukonkin. Joensuun kaupungilta on myös hyvä suoritus vaihtaa marraskuussa kesäviireistä suoraan jouluvaloihin, mikäs siinä. Joulutunnelmaa latistaa vähän pian alkava koeviikko, mutta onneksi mulla on vain pari koetta. On hassua, että huomaan nykyään ajattelevanikin på svenska, koska mulla ei oo mitään muuta lukujärjestyksessä kuin ruotsin, ruotsin ja vielä kerran ruotsin tunteja. Näillä eväillä on ihan hyvä mennä kohti kevään kirjoituksia.

Joku pyysi kuvaa kasvavista hiuksistani auki. Kuten huomaatte, ne on aika epämääräisen pituiset juuri nyt. Ei poikatukka, mutta ei myöskään pitkätukka. Ohimolta lähtevät hiukset ovat puolet lyhyempiä kuin takapiiska, ja sen seurauksena tossa on vähän pottamainen vivahde. Mutta ponnari ja pinnit pelastaa! Vaaleutta tohon pitäisi saada, on nimittäin sangen epäkotoisa olo tummissa. Vähän niinku semmonen että "inte min grej". Antakaa anteeksi tämä ruotsi-hölötys, yritän rajottaa jatkossa.

Nyt nuttumaan.

♥: Elli

torstai 15. marraskuuta 2012

Hui


 Poistelin äsken naamakirjasta turhia kuvia, ja törmäsin tähän otokseen. Tää on otettu viime tammikuussa ja kuten voitte huomata, mulla oli tosi vähän tukkaa päässä silloin (oon siis keltaista paitaa pitelevän tytön takana! mulla oli ne paul frank -posket tollon kiitos hammasleikkauksen ja yritin piilotella niitä). Pian kuvanottohetken jälkeenhän tippuivat pois viimeisetkin kunnon haituvat ja jäljelle jääneet saksin lyhyeksi.

Mä jotenkin aina unohdan välillä, kuinka onnellinen oonkaan tästä uudesta pehkosta. Tää menee jo kunnon ponkkarille ja sain kuin sainkin tehtyä itselleni jopa "nutturan" yks päivä. Pitäs oikeesti vaan arvostaa aina sitä mitä jo omistaa, eikä valittaa turhasta. Kyllähän nää hiukset saisi mun puolestani olla pidemmätkin, mutta yritän jatkossa muistaa olla edellistä kiitollisempi siitä, että tukka ylipäätänsä kasvaa takaisin. En aio enää marmattaa hiusten kiharuudesta tai tummuudesta, koska näiden kuvien myötä palautuu mieleen millaista oli oikeasti olla kalju. Asiat on joskus olleet siis paljon huonomminkin :)

Ei miulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan. Yritetään kaikki yhdessä arvostaa niitä pieniä, itsestäänselvyyksiltä tuntuvia juttujakin, joohan? Huikeeta viikonloppua jokaiselle!

♥: Elli

Btw, Francesca and the other exhange students: we miss you. Please come back!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kuu kaltereihin asti ulottuu, unohdetaan ihan kaikki muu

Onni on...


... uudet vaaleanpunaiset gripit


... Cosmon hömppäjutut ja mieskalenteri vuodelle 2013


... glitter-pintainen meikkipussi


... ruusukorvikset, joiden olemassaoloa en muistanut ennen koruinventaariota


... eri paria olevat villasukat


... ensimmäistä kertaa autolla ajaminen yksin (!!) ilman kyytiläisiä


... Nenäpäivä'12  kunniaksi Huugi Guugi -jumppa koko koulun kesken

En varmaan koskaan oo pyytämällä pyytänyt teiltä postausehdotuksia, mutta nyt kaipaisin niitä todella! Mulla meinaa loppua motivaatio kesken, kuten olette voineet ehkä 4-5 päivän postausväleistä huomata. Joten nyt heitelkää niitä ideoita, mistä haluaisitte mun tänne kirjoittavan. Yritän sitten parhaani mukaan toteutella niitä :) Yhden kysymyspostauksen vastaukset mulla taitaa olla rästissä jostain ajalta x ja y saakka, katotaan josko vastailisin niihin vaikka huomenissa. MUTTA nyt jokainen kirjottaa jotain tohon kommenttiboksiin, jotta saadaan tähänkin blogiin vähän eloa! Hyvä kiva kiitos :--)

♥: Elli

torstai 8. marraskuuta 2012

Haaste

Jenna haastoi miut vastaamaan muutamaan kysymykseen ja pistämään ne eteenpäin. Tällä kertaa tehdään kuitenkin silleen, että se ken haluaa, voi nämä samat kysymykset tästä kopioida itselleen. :)

1. Kenen kanssa nauroit viimeksi?
- Kavereiden!

2. Mitkä ovat kolme parasta artistia mielestäsi?
- Apua, tää on paha. En oikein kuuntele silleen tiettyä artistia vaan kaikkia sikinsokin :--) Mutta jos jotkut pitää mainita niin Veronica Maggio, James Blunt ja David Guetta iskee aina.

3. Mitä luulet tekeväsi 5 vuoden kuluttua?
- Opiskelen mieluista alaa, asun itsekseni tai jonku kivan herrashenkilön kanssa, säästän rahaa voidakseni matkustella, pelaan edelleen tennistä ja valmistaudun jouluun kaivamalla kyntteliköt esille :)

4. Oletko hyvä peittämään oikeat tunteesi?
- Esim. koulukavereille kyllä, mutta läheisimmät ystävät & perhe näkee kuulemma mun nenän asennosta, jos yritän feikata fiiliksiäni.

5. Millainen on unelma-auto?
- Joku pieni ja söpö!



6. Ketä kaipaat?
- Tiettyjä ihmisiä ja entistä huoletonta minääni. Kaipaan myös joitakin reissuja, päiviä ja hetkiä.

7. Jos saisit muuttaa minne vaan maailmassa, mihin muuttaisit ja miksi?
- Jonnekin lämpimään, koska en tykkää kylmästä vaan oon kamala vilukissa. Toisaalta Suomessa on hyvä asua muuten, joten en kyllä tiiä muuttaisinko mihinkään.

8. Onko ihmistä, kenelle voit kertoa kaiken?
- On, onneksi.

9. Mitä aiot tehdä viikonloppuna?
- Nähdä kavereita, pelata tennistä, retkeillä pikkupartiolaisten kanssa ja juhlia iskää.

10. Mikä on viime kesän paras muisto?
- Joensuu - Fagervik - Helsinki

11. Kolme asiaa, joiden tekemisestä nautit?
- Tenniksen pelaaminen, erilaisten tapahtumien järjestäminen (esim. just nyt Gaala'12), ulkoilu


♥: Elli