keskiviikko 30. lokakuuta 2013

ASK MY MOM

Mä ihailen tässä maailmassa neljää naista. He ovat Ruotsin kruununprinsessa Victoria, tennispelaaja Victoria Azarenka, rakas mummoni ja viimeisimpänä - muttei todellakaan vähäisimpänä, äitini. Hän on valehtelematta maailman pitkäpinnaisin nainen. Kuka muu muka jaksaa kuunnella päivästä toiseen huonoja vitsejäni, lähettää iltaisin hyvänyöntekstarin, kestää hammasta purren kiukkupeppukohtaukseni, lohduttaa tosipaikan tullen ja palauttaa maan pinnalle, kun pelkotilat meinaavat vallata mieleni?

Olemme olleet äidin kanssa aina läheisiä. Silloin räkänokkateininä 13-15-vuotiaana tapeltiin tietysti, mutta se nyt kai kuului siihen ikään. Säälin kyllä äitiäni syvästi, koska sillä on ollut ihan järkyttävä kestäminen kanssani. Kaikki ne ovien paiskomiset, huudot ja haukkumiset, ne kaduttaa mua nyt niin syvästi. Pyyhkisin ne pois, jos se olisi vain mahdollista.


Kun sairastuin 17-vuotiaana, meistä tuli kuin taikaiskusta lähes parhaat kaverit. En juuri viihtynyt muiden kainalossa kuin äidin. Tuhosin varmaan monta äipän paitaa ripsiväritahraisilla kyyneleilläni, mutta kertaakaan en tullut torjutuksi. Äidin syli oli aina avoin ja olen siitä mielettömän kiitollinen. Välillä tuntui, että äiskä kävi sairauteni läpi puolestani - niin hyvin hän osasi samaistua ja osoittaa empatiaa. Muistan ikuisesti ne kaikista heikoimmat hetkeni, joina olisin varmasti hypännyt sillalta alas, ellei äitiä olisi ollut.



Summa summarum, en olisi selvinnyt syövästä ilman äitiäni. En sitten mitenkään. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa hänelle koko loppuelämäni ja lupaan korvata äidille kaiken tämän sitten, kun hänellä on vaikeaa.

Saan usein kommentteja, joissa kysytään asioita liittyen perheeni / läheisteni suhtautumisesta sairastumiseeni. Tiedän myös, että tätä blogia lukee monta aikuista, joilla on itsellään lapsi, joka on käynyt tai käy parhaillaan läpi hoitoja. Ei välttämättä syöpään liittyviä, mutta rankkoja vastoinkäymisiä kuitenkin. Myös muita on kiinnostanut minulle tärkeiden ihmisten ajatusmaailma syöpään tai minuun liittyen.

Nyt teillä onkin loistava mahdollisuus kysyä äidiltäni mitä tahansa liittyen joko syöpään tai minuun ihmisenä. Äiti tietysti valikoi niistä kysymykset, joihin haluaa vastata, mutta järisyttävän tiukkaa karsintaa ei tule tapahtumaan. Eli aika avoimesti saatte heittää nyt niitä kyssäreitä kehiin! Toivottavasti saadaan kiva ja mielenkiintoinen postaus niistä aikaiseksi sitten.

Antaa palaa, pistäkää mamma lujille! ;)

♥: Elli

kuvat weheartit

11 kommenttia:

  1. miten tapasitte ellin isän kanssa ?
    joku nolo muista ellin lapsuudesta ;D
    kamalin murrosikäteko ellillä?
    miltä tuntui kun elli muuttu pois kotoa?

    VastaaPoista
  2. Miten kuulit Elinan syövästä? Mikä oli ihan eka reaktio asiaan ja mitkä ensimmäiset sanat Ellille? Kerro vaikkapa niin hyvin kuin osaat jos ei muistu mieleen.

    PS. Mä ihailen sun ja Elinan lämpimiä välejä.

    VastaaPoista
  3. miten elina on muuttunut syövän jälkeen?
    miten sinun ajatusmaailma on muuttunut elinan sairastumisen jälkeen?
    kävikö mielessäsi ennen elinan sairautta, että näin voisi koskaan tapahtua?

    VastaaPoista
  4. Keskustelitteko muun perheen kesken Elinan "selän takana" hänen sairaudestaan?

    VastaaPoista
  5. mistä kuulit että elina sairastaa syöpää? jos elinalta, miten hän kertoi sen?
    miten reagoit kun kuulit asiasta?
    oletko miettinyt miksi juuri elina sairastui?
    mikä auttaa jaksamaan kun lapsi sairastaa syöpää?
    jos olisit saanut sairastaa syövän elinan puolesta, olisitkot tehnyt sen?
    pelottaako syövän uusiutuminen?
    millaista oli päästää elina muuttamaan kotoa juuri syövästä toipuneena?
    saitteko mielestäsi tarpeeksi tukea ja apua koko perhe kun elina sairasti?
    onko elina ainut lapsi? jos ei, miten elinan sisarukset suhtautui elinan sairauteen?

    VastaaPoista
  6. Oletko pelännyt, että myös Elinan sisarukset sairastuvat?

    VastaaPoista
  7. Miltä tuntui äitinä nähdä oman lapsen taistelevan syöpää vastaan? Tuliko sinulle joskus sellaisia epätoivon hetkiä, ettet tiennyt miten lohduttaa Elinaa vaikeimpina aikoina? Kaikkea hyvää teidän perheelle! :-)

    VastaaPoista
  8. Hei Elinan aiti!

    Miten itse koet kasvaneesi ihmisena lapsesi sairauden aikana?? Kun mehan tiedamme, etta kaikenlaiset vaikeudet elamassa ovat kasvamista varten meidan eteemme lahetetty...
    On ihailtavaa jaksamisesi sairauden aikana, vaikka kaikillahan on huonoja paivia, eika jaksaisi toisia lohduttaa, kun itsekkin haluaisi olkapaan, mihin nojata(vaikka en tieda, jos onkin)... Anteeksi, en tieda sen enempaa perheeestanne, kun mita luen Elinan teksteja!
    KAIKKEA HYVAA ja VOMIA PERHEELLENNE!

    VastaaPoista
  9. Vaikka jokainen äiti näkee varmasti lapsessaan enimmäkseen hyvää niin osaatko sanoa vaikka kolme huonoa asiaa Elinasta tai sellaisia luonteenpiirteitä, joissa olisi kehitettävää?
    Kenelle itse pystyit purkamaan ajatuksiasi Elinan syövän aikana?
    Millaista on elää siinä pelossa, että syöpä uusiutuu? Ajatteletko asiaa esimerkiksi joka päivä vai pystyykö sen myös unohtamaan joskus?
    Koetko, että sun ja Elinan suhde on muuttunut paljon syövän myötä?
    Kerro kolme asiaa, joita toivot tällä hetkellä eniten omaan elämääsi tai teidän elämäänne liittyen.
    Olette aivan super ihanan oloinen perhe :)

    VastaaPoista
  10. Odotan mielenkiinnolla vastauksia. En itse laita nyt kysymystä. Äidille terkut.

    Tulinpa vain kertomaan, että yksi yhteinen ihailun kohde meillä on. Victoria. Siinä on nainen, joka on käynyt läpi kaikenlaista kiirastulta ja vaikuttaa nyt niin onnelliselta. Hyvä saavutus, kun asema on mikä on ja kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset spekuloidaan julkisuudessa.

    t. Kiara-täti

    VastaaPoista
  11. Vinkkejä lapselle, jonka pitäisi kertoa vanhemmilleen syövästä. Kuinka se kannattaa kertoa? (järkytyksen ja muun minimoimiseksi)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)